sunnuntai 19. tammikuuta 2014

19.tammikuuta

Koko viikon on harmittanut kun näkee työpaikan ikkunasta auringon paistavan ja kun tulee kotiin, on jo sen verran "valottomamapaa" ettei kuvaamaan ole päässyt. Tänään sitten näpit kohmeessa kyykin kameran kanssa, jäätymisen uhallakin, valo oli ihana ylärinteessä. Koirilla paleli tassut, mutta pikku-elefantti Ilona nautti kaikin rinnoin.
Päivän hyviä juttuja oli myös, että  löysimme myös Ilonan siskon, Rosa Ruupertintyttö Niskasen  facebookin kautta. Toiveissa siis on ehkä joskus vaikka nähdäkin ♥

Kanilasta lähti viime viikonloppuna takaisin kotiin jalostuslainassa ollut Milperi ja meiltä vuorostaan lainaksi kolme naarasta. Sannan sanojen mukaan menivät  "tekemään geneettisesti  pikkukirjaimia".
Nyt jännätään sitten kevään ensimmäisten poikasten syntymää, sen pitäisi tapahtua tulevan viikon lopulla. Toivottavasti pakkanen vähän lauhtuu siihen mennessä.
















maanantai 6. tammikuuta 2014

Harjoituksia


Tänään ohjelmassa oli extempore näyttelyharjoitukset. Huomasin aamulla  facebookista että lappalaisten harjoitukset on tänään,  ja meillä on kerrankin mahdollisuus ottaa osaa niihin. Otimme Venlan kanssa Ilonankin mukaan, harjoittelemaan autokyytiä ja käväisemään vähän koulutusalueen laidalla kuunteluoppilaana. Nekulla oli käynyt totaaliunohdus näyttelyasennon suhteen, ai eikö se ollutkaan istu ja tassu? Muisti palaili pätkittäin kuin turhapurolla ja lopussa jopa häntäkin nousi selän päälle. Taskussani ollut "sininenlenkki "oli liian herkullista ja katsekontaktia suorastaan tyrkytettiin alaviistosta ja juoksukin meni vähän vinoon..

Ilona-pennun suhteen olimme enemmän kuin tyytyväisiä.  Reippaasti kulki emäntänsä rinnalla ja häntä heilui koko ajan. Harjoituksista ajelimme Iiksenniitylle Ruupert-isän luo. Nyt ollaankin  jo ihan väsyneitä ja nukutaan filmi poikki omassa nallepedissä. 

torstai 2. tammikuuta 2014

Tammikuun toinen

Nyt jännittää. olen ilmottanut Nekun kolmeen näyttelyyn alkuvuodesta, kaikissa eri tuomari. Netti-ilmoja naputellessani jo perhoset pörräsivät mahassa. Voi kun en olisi tällainen jännittäjä kehässä.. sen puoleen kyllä rystyset valkeina puristin käsiäni kun kaverin saksanpaimenkoirakin juoksi kehässä viime vuonna.. Mitään syytä jännittäähän ei ole, Nekku esiintyy hyvin, käyttäytyy korrektisti kanssakilpailijoita kohtaan ja on muutenkin luonteeltaan oikein ihanteellinen lapikas. Joten kaipa se siitä sitten..

Ilona pentu kasvaa hujahti jo lappalaisten ohi 13 viikon iässä. Rokotuksillakin käytiin ja eläinlääkärin vaaka näytti 14,8 kiloa. Oikea "elehvanttivauva" meillä.

Tässä pari kuvaa. Lelu otetaan suuhun ja sitten mennään muiden nenän eteen  ja yritetään tunkea sitä toisten suuhun, ja voi sitä riemua ja joku tädeistä innostuu.. kuvat kertokoot puolestaan..


"otatko täti kepin....?"


toisen tädin testausta.. tarttui kiinni.. JEEE :)


.. ja näin kivaa meillä sitten on.