tiistai 3. syyskuuta 2013

Mihinkäs se kissa karvoistaan pääsisi..

Sanonnan kun "suomentaa",  niin se tarkoittaa tämän kanilan tapauksessa luonnonkeltaisen värin paluuta pienimuotoisesti kanikantaani.
Viime syksyn Ruotsin reissun seurauksena meille muutti luonnonharmaa Petite, jolla suvussa on luonnonkeltainen geeni. Sen isä on luonnonkeltainen saksantuonti,  Nalle, ja emän takaa löytyy luonnonkeltainen Konjak (urokset alla kuvissa) Ihastuin kuvaan Petitestä pentuna, oli selvästi malliltaan prinsessa-ainesta minun silmissäni.. ja mietin sen hankintaa pitkään  juuri tämän luonnonkeltaisen värin takia. Tarkoitushan oli alunperin hankkia uutta verta chinchillavärin muodossa. Petite kuitenkin muutti meille Borlängen näyttelystä ja on osoittautunut kaikin puolin hyväksi ostokseksi.





Loppukesällä kaverini tarjotteli erästä urosta meille, josta on luopumassa. En osannut sanoa ei...  hevosenkenkäkorvat ja isänsä Anselmin pää luonnonkeltaisessa kuoressa, ja se oli sitten menoa taas. Vielä kun samaisesta kanilasta meille tuli myöhemmin uroksen emä, oma kasvattini Åmenahillo, niin soppahan on sitä myöten valmis. On mennyt jo enemmän kuin pikkusormi, mitä sitä enää sit vastaan hankaamaan !! 


Hulluinta tässä on,  että kun taannoin Sannan kanssa laittelimme kimppaprojektimme kanssa pillit pussiin, olimme saaneet aikaan kympin värisiä ja malliltaan oikeita luonnonkeltaisia yksilöitä. Nauroimme että huipulle on hyvä lopettaa.. nyt aloitan taas alusta, tällä kertaan ihan itte :) Molemmat naaraat on astutettu ja poikasia odotellaan.

Chinchilla tulee pysymään, tulee aina olemaan ja on ollut se pääväri. Ja kuten alussa totesin, pienimuotoisesti mennään, en tule muuttamaan kanilaani luonnonkeltaiseksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti