tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää Uutta Vuotta ♥


Hyvää Uutta Vuotta, 
olkoon tiesi onnellinen ja jatkukoon matkasi suotuisien tähtien loisteessa ♥



Tämän  vauhdikkaan kuvan myötä siirrymme vuoteen 2014.


maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuosi lähenee loppuaan..


Blogiteksti on roikkunut luonnoksena koko joululoman , nyt siis etenee julkiseksi asti, siksi "eilen oli jouluaatto"....

Eilen oli jouluaatto ja nyt jo mietteet ovat vuoden lopussa. Selasin vuoden aikan ottamiani kuvia. Tapahtumista mieleenpainuvin oli Nekun hieno menestys Joensuun näyttelyssä. Aivan mahtavaa että sain kokea moisen.
Nyt onkin kevät pyhitetty näyttelyturneelle, 5-ryhmän näyttelyitä kun on tässä lähiseudulla ihan kivasti. Varmuuden vuoksi syötimme joulupuuron kattilaan jääneen onnenmantelin neidille ihan varmuuden vuoksi, ettei kovasti toivomamme toinen serti jää ainakaan sen takia saamatta..  :)

Olen ollut muuten kyllä tyytyväinen koiriimme. Jade on hienosti selvinnyt operaatioista, viimeisimpänä nisäkasvaimen poisto. Ja millainen joulu meille olisikaan tullut jos karkureissu olisi päättynyt toisin syyskuussa. Suojelusenkeli on ollut matkassamme vuonna 2013.

Paras joululahjamme on kuitenkin asunut luonamme kohta kuukauden. "Kummipoikani"Ruupertin ja Pirjon ihanan Kiian lapsi, leotyttö Ilona, muutti meille marraskuussa. Ilona on Venlan oma pentu johon Pirjolla on täysi jalostusoikeus. Nimensä veroinen iloinen reipas pentu, oikea rakkauspakkaus ♥,  joka kasvaa kovaa kyytiä. Tullessaan oli Täkki-kissan kokoinen, ja nyt 12-viikkoisena jo kokoa lapinkoira.

Vuoteen on mahtunut myös surua ja kyyneleitä, huonokuntoisena kotia vaihtaneen Fionan siskon, leokasvattimme muodossa. Onneksi kaikki on nyt hyvin, hän saa kuntoutua ja elää arvoistansa elämää uudessa perheessään. Tämä on saanut pohtimaan eläimenomistajia ihan yleensä ja heidän motiivejaan ja halua (tai sen puutetta) pitää eläintä hyvin koko sen loppuelämä. En millään jaksa ymmärtää tällaista ja henkisesti kasvattajana tämä on ollut myös todella kova pala. 

Kanit kävivät kääntymässä Helsingin näyttelyssä, kaikki kaksi urosta saivat odotetut pisteet. Kun ei ole kylmää, ei ole tarvetta tehdä turkkiakaan..
Kanilassamme kääpiöluppapentueita syntyy keväällä seuraavan kerran. Näin keskitalvella mammat saavat pitää lomaa. Toivottavasti hieman hukassa ollut into kaniharrastukseen palaa jälleen auringon ja kevään myötä :) Jalostussuunnitelman vuodelle 2014 sain tehtyä, pienellä hienosäädöllä varmaan etenee ihan toteutukseen asti.

Näiden kuulumisten myötä haluamme toivottaa kaikille oikein hyvää alkavaa vuotta 2014 ♥






tiistai 29. lokakuuta 2013

Luonnonkeltaiset lapset 4 viikkoa

Tällaisia luonnonkeltaisia meillä asuu kanilassa Omppu-emän hellässä huomassa. Pennuista yksi on uros ja kaksi naarasta.  Sieviä lemmikkipupuja kasvamassa ja luonnekin niin ihana ♥




maanantai 7. lokakuuta 2013

Vauhdikasta

Ilmat viilenee ja vauhti kovenee, niin ainakin meillä. Kuvat kertokoot puolestaan.




.





.. ja Hallaa ahdistaa nuorison ylenpalttinen riekkuminen, täyttäähän hän tässä kuussa jo 9 vuotta. 
Olkoon tämä kaverikuva Täkin kanssa virallinen synttärikuva.



lauantai 28. syyskuuta 2013

Näyttelykausi avattu


Ensimmäinen syksyn näyttelyistä oli Kontiolahdella eilen. Meidän lupat syntyivät tänä keväänä niin myöhään ettei A-luokan kaneja ollut sinne ilmoittaa kuin kaksi. Lisäksi yksi naaras lähti nuorten luokkaan. Tosin edellisenä päivänä sain melkein harmaita hiuksia, karvanvaihtoisina ne eivät olleet mikään mieltä ylentävä näky. Tuumasin jo hetken etten vie niitä lainkaan, turkista kun tulee suurin osa pisteistä. Kuitenkin mukaan lähtivät, kun oli ilmoitettu. Tuomari antoi kuitenkin kahdelle 93p ja yksi, se "pahin tapaus" sai ihan oikeutetusti huimat 91p.  Onpahan nyt kausi avattu :) 
Seuraavaksi suunnitelmissa Helsinkiä ja Jyväskylän suuntaa. Sinne jo ehtii useampi kasvaa aikuiseksi ja kasvattaa turkkejaan.

Jännittävä viikko on edessa. Ensimmäiset luonnonkeltaisen suvun lupat pitäisi syntyä tiistaina. Toinen naaraista on selvästi kantava ja maha on suuri mutta toinen naaras näyttäisi tyhjältä. Niin se näytti kyllä viimeksikin ja poikasia teki silti.

Meidän Jadesta olen ollut kovin huolissani, sen henkinen kunto ei ole palautunut hyvin karkureissun jälkeen. Lievää eroahdistusta on ollut ja pimeässä huomaa selvästi että epävarmuus lisääntyy. On tosin ollut aina stressiherkkä koira, mutta nyt se näkyy vielä selvemmin. Onhan tapahtuneesta vasta kaksi viikkoa, eikä kukaan voi meille kertoa mitä Jade on matkoillaan kokenut. Voin vain kuvitella mitä sen päässä on liikkunut kun se huomasi ettei löydä enää takaisin luoksemme metsässä. Toivottavasti aika korjaa haavat, on vain sydäntäsärkevää katsoa koiraa joka pelkää häviävänsä joka hetki, ollessaan kotipihan ulkopuolella.




perjantai 13. syyskuuta 2013

Hui kauhia, hirvikoiria :(

Kahden päivän aikana olen elänyt sellaisia hetkiä joita en soisi kenenkään kokevan.

Lähdin keskiviikko aamuna koirien kanssa marjaan Kiihtelysvaaran rajalle Rutnikkaan. Maisemat ovat tutut jo vuosien takaa, olemme usein käyneet siellä lenkillä tai marjassa. Mukana oli Jade, Fiona ja Halla. Hakkuuaukealla koirat pyörivät puolisen tuntia lähelläni kunnes Halla ja Jade saivat vainun jostain - todennäköisesti hirvestä, ja sitten mentiin. Fionakin juoksi aukean laitaan muiden perässä mutta palasi takaisin. Yleensä koirat heittävät pienen lenkin ja tulevat viheltämällä takaisin. Huutelin ja viheltelin mutta kumpaakaan ei kuulunut. Auto oli parkissa tien varrella joka tekee lenkin, ajoin sen läpi. Sillä aikaa oli Halla tullut takaisin  lähtöpisteeseen mutta Jadea ei kuulu eikä näy. Yleensä liikkuvat aina kimpassa. Tunnin odottelin ja huutelin, alkoi olla jo iso huoli.

Tunnin päästä paniikki oli jo päällä. Jätin viltin hajujäljeksi ja ajoin kotiin. Laitoin ilmoitukset facebookkiin ja soitin Karsikkoon tuntomerkit. Sitten autolle ja takaisin etsimään. Kävin laittamassa katoamispaikalle ilmoituksen viltin viereen, ruokaa ja vettä myös.

Ajelin ympäri Immolankangasta ja tapaamani marjastajat sanoivat nähneensä ison koiran juosseen Immolankankaantietä eteenpäin yhdentoista maissa,  n. 3 km päässä katoamispaikalta.

Sitten vain ajelin ja ajelin ja ajelin..sain soiton ihmiseltä, joka osoittautuikin korvaamattomaksi avuksi. Tuijalla on jälkikoira joka on etsinyt koiria ennenkin. Sain myöhemmin iltapäivällä puhelinsoiton, jonka mukaan Jade on nähty Raatevaarassa, Immolankankaan ihan toisessa päässä talon pihassa klo 12.30.
Tuorein havainto sieltä, mutta aikaa kulunut jo kaksi tuntia.  Tuija tuli kuitenkin koiransa kanssa sinne ja Näppärä jäljesti upeasti, merkkasi yhden talon pihankin mutta jälki päättyi päällystetiehen. Jälkikoira Näppärä oli työskennellyt kaksi tuntia ja väsynyt oli sekin jo. Alkoi tulla hämärä ja etsintä oli pakko keskeyttää. Kotiin ajellessani kyselin vielä taloista matkan varrelta näköhavaintoja, kukaan ei olut nähnyt.

Yö meni pätkäunien varassa, huoli ja stressi oli kova. Muut koirat jotenkin vaistosivat sen ja hakeutuivat lähelle nukkumaan.

Heti aamun valjettua lähdin jakamaan ilmoituksia postilaatikoihin. Laitoin Radio Rexiin ilmoituksen myös. Ajoin teitä läpi katoamisalueella. Näkyi teeria, metsoja, pyitä, mutta ei koiraa. Vetta satoi ja olo oli kurja. Tuija soitti ja sanoi lähtevänä myös etsimään kymmenen maissa. Hän ajoi kuitenkin pyynnöstäni meille ja olimme karttoja katselemassa kun sain puhelinsoiton: Jade oli nähty Huhtilammen kyläkaupan kohdalta kilometri Tuupovaaraan päin. Se oli ollut maatilan pihassa syömässä maitojauhetta,  mutta ei ollut antautunut kiinni. Kahvit jäi pöydälle kun lähdimme pikaisesti sinne. Koira oli kuulemma ollut silminnähden väsynyt ja oli toivoa että se pyörisi alueella edelleen. Huutelimme, jaoimme ilmoituksia postilaatikoihin ja kiertelimme teitä. Ei näköhavaintoja. Kävin kävelemässä myös Fionan kanssa pellolla ja huutelin. Itkuhan siinä välillä tuli ja toivottomuus. Lähellä ja kuitenkin niin kaukana.

Puolenpäivän jälkeen lapsi piti kipseineen hakea koulusta. Ajelin kotiin, tankkasin autoa samalla. Tuija jäi vielä kiertelemään vähäksi aikaa. Puoli kaksi sain soiton että Jade on juuri nyt toisen maatilan pihalla. Tuija oli palaamassa takaisin hänkin, ja teki äkkikäännöksen kun sai soittoni. Olimme paikalla n. tunti näköhavainnosta, liian myöhään taas. Huutelimme ja viheltelimme. Päätin että olen täällä niin pitkään kunnes löydän sen. Nyt en enää myöhästy yhtään.

Paikalla tuli toinenkin henkilö, jonka kanssa olin puhelimessa puhunut useaan otteeseen. Lupasi ajaa yhden tien läpi ja jakaa ilmoituksia. Olin juuri ottanut Fionan autosta ja ajattelin lähteä sen kanssa kulkemaan jalkaisin alueella,  kun sain soiton että koira on otettu kiinni Uskalintiellä. Meinasi polvet pettää alta. Osoite saatiin,  vaikka löytäjälle piti soittaa monta kertaa . Olin niin väsynyt etten saanut osoitetta muistiin, onneksi Viena oli mukana. Navigaattorin mukaan matkaa sinne oli 11,8 km! Eikun autoon ja menoksi. Tuija sanoi, että hän haluaa nähdä tämän jälleennäkemisen.. Ajoimme peräkkäin voimalaitoksen läpi ja joen vartta. Epäusko tuli vielä matkalla, jospa se ei olekaan oikea koira. Sitten mie kyllä en kestä enää. Mutta se oli.

Meitä odotti auton takapenkillä makaava litimärkä,  juuri ja juuri jaloillaan pysyvä, rättiväsynyt Jade. Oli ollut tien varressa kulkemassa,  kun nämä ihanat ihmiset olivat ottaneet sen kiinni, oli vain heiluttanut häntää. Tuskin olisi enää jaksanut montaa päivää. Katoamisalueella on monia vaaranpaikkoja; soita, karhuja, susia, rekkoja...Jade oli varmaan myös uinut joen yli koska oli löytyessään litimärkä, onneksi ei ollut joutunut virtakohtaan. Sain koirani takaisin, sillä oli ollut suojelusenkeli matkassa♥



Hyvin oli hämmentyneen oloinen mutta hyppäsi heti omaan autoon. Tuija ehti vielä ikuistamaan tämän jälleennäkemisen. Huppu oli nurin, mutta onni oikein.

Kotiin päästyämme muut koirat olivat riemuissaan. Pikkukoira Nekkukin kulki kylkimyyryä Jaden edessa ja meinasi  työntää koko pään sen suuhun vaikka vaan oli tarkoitus varmaan vain nuolla suupieliä. Muut tökkivät Jaden nenällään ja se murahti niille kuin sanoen että "elekeehän nyt hössöttäkö, tässähän mie olen". Koko koira on aivan jäykkä, lihaksisto jumissa ja hurjan nälkäinen. Mutta jotenkin sen oloinen,  ettei vielä usko olevansa kotona. Illalla katseli hyvin epäluuloisen oloisena pimeyttä. Eihän se koskaan koko 8-vuoden olemassaolonsa aikan ole ollut yötä ulkona yksin pimeässä.

Kartan perusteella,  linnuntietä,  katoamis- ja löytymispaikan välimatka on 13km, mutta koirahan ei ole kulkenut suoraan. On se melkoisen reissun tehnyt! Kukaanhan ei tiedä mitä se on kokenut ja millaiset traumat sillä tästä jää. Mutta se ainakin on varmaa, että lämmintä ja pehmeää se osaa arvostaa, tuossa sängyssä nukkua tuhisee umpisessa unessa.

Vielä tätäkin kautta haluan lähettää suuret kiitokset koiraamme etsineille, tietoa jakaneille, ja muuten vain tsempanneille. Olette ihania ♥


PS. Vielä naamakirjasta sen verran että keskiviikko-iltana katoamisilmoitusta oli jaettu 360 kertaa,  enkä ennen sitä ollut hoksannut laittaa sitä omalla seinälläni edes julkiseksi. Vaikka kuulee jupinaaa facebookin tarpeellisuudesta niin tällaisessa tilanteessa ilman sitä koiraa tuskin olisi vieläkään löydetty.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Mihinkäs se kissa karvoistaan pääsisi..

Sanonnan kun "suomentaa",  niin se tarkoittaa tämän kanilan tapauksessa luonnonkeltaisen värin paluuta pienimuotoisesti kanikantaani.
Viime syksyn Ruotsin reissun seurauksena meille muutti luonnonharmaa Petite, jolla suvussa on luonnonkeltainen geeni. Sen isä on luonnonkeltainen saksantuonti,  Nalle, ja emän takaa löytyy luonnonkeltainen Konjak (urokset alla kuvissa) Ihastuin kuvaan Petitestä pentuna, oli selvästi malliltaan prinsessa-ainesta minun silmissäni.. ja mietin sen hankintaa pitkään  juuri tämän luonnonkeltaisen värin takia. Tarkoitushan oli alunperin hankkia uutta verta chinchillavärin muodossa. Petite kuitenkin muutti meille Borlängen näyttelystä ja on osoittautunut kaikin puolin hyväksi ostokseksi.





Loppukesällä kaverini tarjotteli erästä urosta meille, josta on luopumassa. En osannut sanoa ei...  hevosenkenkäkorvat ja isänsä Anselmin pää luonnonkeltaisessa kuoressa, ja se oli sitten menoa taas. Vielä kun samaisesta kanilasta meille tuli myöhemmin uroksen emä, oma kasvattini Åmenahillo, niin soppahan on sitä myöten valmis. On mennyt jo enemmän kuin pikkusormi, mitä sitä enää sit vastaan hankaamaan !! 


Hulluinta tässä on,  että kun taannoin Sannan kanssa laittelimme kimppaprojektimme kanssa pillit pussiin, olimme saaneet aikaan kympin värisiä ja malliltaan oikeita luonnonkeltaisia yksilöitä. Nauroimme että huipulle on hyvä lopettaa.. nyt aloitan taas alusta, tällä kertaan ihan itte :) Molemmat naaraat on astutettu ja poikasia odotellaan.

Chinchilla tulee pysymään, tulee aina olemaan ja on ollut se pääväri. Ja kuten alussa totesin, pienimuotoisesti mennään, en tule muuttamaan kanilaani luonnonkeltaiseksi.





keskiviikko 21. elokuuta 2013

Harmi, harmitus, suorastaan ketutus....



Jos ei kaikki aina mene niinkuin suunnittelee, niin eilen illalla s-u-o-r-a-s-t-a-a-n-otti-pattiin ja kovasti!

Katselin syyskuun näyttelyyn suunnittelemiani kaneja läpi ja löysin yhdellä puolivuotiaalla uroksellani viallisen purennan. Tämä aiheutti tietysti kaikkien kanien hammastutukimukset. Pennuissa Laventelin 7-viikkoisissa löytyi tasapurenta yhdeltä poikaselta. ja kun näillä on sama isä, niin eikun isä syyniin. Järkytys oli suuri kun ruotsintuonti Maxin kalusto ei ollut kunnossa, Sille oli iän myötä kehittynyt tasapurenta! Uros on näyttelytetty 5 kuukauden iässä pistein 94 ja silloin se on myös viimeksi tarkastettu. Hammasvikaisten ja muutenkin sairaiden kanien kanssa minulla on ollut tiukka linja ja se pitää edelleen, nämä hammassairaat kanit lopetetaan.

Olen toki tietoinen että kaikki on mahdollista, mutta kun haet jalostuskaneja kaukaa, etsit uutta verta linjoihisi..kaiken sen vaivan jälkeen jotain tällaista tulee esiin. Masentavaa :( Nämä meidän vialliset kanit ovat erisukuisista emistä ja toisella emällä on ollut useampi poikuekin jo. Niissä ei ole ollut hammasongelmia. 
Jos jotain hyvää, vain yksi tämän uroksen jälkeläinen on myyty eteenpäin ja sekin lemmikiksi. Kaikki loput ovat kotona. Vahinko on onneksi  jalostuksellisesti vain minun.

Kotona on vanhemmasta poikueesta kaksi normaalipurentaista naarasta jotka aion jättää riskit tiedostaen jatkoon. Näiden suvunjatkamisen resepti on seuraava:  ne astutetaan jo jälkeläisnäyttöä omaavalla uroksella ja jos ensimmäisessä poikueessa ilmenee ongelmia, poistuu naaras välittömästi jalostuksesta. Omaa kasvatusta on kanilassani takana kuitenkin niin monen sukupolven ajan että naaraslinjani ja niiden terveystilanne on tiedossa. Vierassukuisten naaraiden kanssa näin en uskaltaisi tehdä.
Aina oppii uutta, joskus näin negatiivisten asioiden (ja kalleimman) kautta :)

Päivään mahtuu hyväkin uutinen:  Nekun isä Viksu  ja emä Ilona on testattu molemmat Pompen taudista terveiksi. Tämän perusteella myös Nekku on terve ♥.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Onnensirpaleita ♥

Enpä olisi millään uskonut sunnuntai-aamuna, millainen päivä oli tulossa. Huonolta näytti:  vettä satoi kaatamalla ja motivaatio oli totaalisen hukassa,  mennä nyt kastumaan kehään. Tuomarikin vähän arvelutti kun oli tiukaksi tituleerattu. Sokeristahan emme ole, kun kerran oli ilmoitettu, Nekku ja tytöt autoon ja menoksi. Häkki pystyyn kehän laidalle ja odottelemaan..

Narttuja oli näyttelyyn ilmoitettu 12. Junnuluokassa oli kolme,  joista olimme viimeisenä. Toivoin koko ajan että anna edes EH. Yllätys yllätys, saimme ERIn  ainoana luokassa, ja kilpailuluokassa tuli vielä SA (!!!). Olimme "onnesta soikeena" ♥ Kehä pyöri edelleen. Nuortenluokassa, avoimessa ja valioissa oli todella kauniita narttuja, valioilla monet tittelitkin jo. Juu, tämä varmaan oli tässä sitten, on mennyt nyt jo yli odotusten...

PN-luokassa tuomari juoksutti ja seisotti, oltiin ekana tietysti, Nekku iältänsä nuorimpana. Takana vaihdettiin järjestystä ja kukaan ei tullut meidän eteen. Mitä?Juoksua edelleen. Koirat seisomaan ja tuomari näyttää että tämä on tässä. Epäuskoinen vilkaisu taakse, on ne muut siinä vielä. PN1. .. ei voi olla totta! Nekulla ikää 1 vuosi  ja reilu viikko. Pieni lapikastyttöni voitti kaikki nartut. Voi minkä teki!

Mentiin vielä juoksemaan parhaan uroksen kanssa, ainoa toive oli että että Macce olisi ROP. Onneksi oli. Olisi ollut vähän liikaa jo :D

Kyyneleet eivät olleet kaukana ja kehän laidalla ne sitten tuli. Kaverini sanoi että ethän pillittänyt kehässä. No pillitin :)

Seuraavaksi soitin kotiin ja tilasin kakkua, sitten tekstari kädet vieläkin täristen kasvattajalle. Onnellinen olo, onnitteluja..epätodellista! Viikonloppu oli muutenkin ihana. Paljon nähtiin kavereita ja ystävien koirat pärjäsivät  myös mahtavasti.

Kun joskus vanhana mummona istun kiikkustuolissa, toivottavasti muistan sen erään onnellisen sunnuntain Joensuun näyttelyssä jolloin meidän Nekku sai ekan sertinstä ja oli VSP. 








perjantai 9. elokuuta 2013

Fiona 5 vee

Varsinainen synttäripäivä oli sunnuntaina 4.8., mutta nyt vasta sain aikaiseksi ottaa kuvat. Seuraava uutinen onkin sitten Joensuun näyttelytulos Nekulle tulevana sunnuntaina. Karvat on kadoksissa jaloista, muualla on kyllä turkkia, näyttää käpylehmältä ♥  joten tuomiota mielenkiinnolla odottelemme :)






torstai 25. heinäkuuta 2013

Tervetuloa pojat

Tervetuloa Nurinkurilaan Ruuti ja Keltsi, on ikäänkuin  "muutaman- mutkan- kautta- kotiinpaluu" tämä juttu :) 




Petiten lapset olivat vähän pihalla:) Katseltiin samalla sukupuolet. Olin ollut siinä uskossa että niitä on neljä, mutta kun pesästä lähtivät, porukka oli lisääntynyt yhdellä. Kuvassa ylikuvioituneet viitat, uros ja naaras.


Tuulenpuuskan pennuissa yksi naaras ja kuusi urosta! Niissä kauniita hyväturkkisia jalostus ja näyttelykanin alkuja kasvamassa. ps. Niitä uroksia saattaisi riittää muillekin;) 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Entligen...


Vihdoin ja viimein sain kuvat lisättyä myytävistä pupulapsista.

Muuten on vauhdikasta elämää kanilassa. Suuremmat, jo vieroitetut pupuvauvat,  pääsivät kompostikehikoista rakennettuihin suuriin aitauksiin, jotka ovat alahäkkien jatkeena. Muutama neliö on siis tilaa muutamalla kanilapsella ;) Siivotessa pyöritään jaloissa ja haetaan huomiota, ja iltavilli, sitä seuratessa tulee väkisin hymy huulille. Laventelilla ja Petitellä on molemmilla neljä luonnonharmaata vauvaa pesässä. Petiten luonnonkeltainen tausta tuottaa näköjään vahvasti punavahvisteisia luonnonharmaita. Poikasista kaksi on ylikuvioituneita viittakuvioita. Se siitä poikueryhmästä sitten, mutta jospa Laventelilta sitten..



kuvassa Nurinkurin Simsalabim



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013


Voikukan lehden kokoinen kani :) Kuvassa Tuulenpuuskan ja Milperin lapsi.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kesä



 Talven heinät on ajettu ylisille, kuinkas ollakaan....se päivä sattui olemaan niitä kuumimpia, jolloin lämmintä varjossa oli 30 astetta. Seuralaisena tuhatkunta paarmaa, auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta keskellä heinäpeltoa tuli kyllä mieleen, että onko tässä mitään järkeä..
Ilman auringonpistosta  kuitenkin selvittiin ja hyvä heinät saatiin, kiitos Jaskalle taas kerran :)

Kanilassa poikasia on vierotettu emoistaan ja lukemattomia korvapareja tunnistetatuoitu. Useat pupulapset ovat jo uusissa kodeissaan ja osa vielä odottaa hakijaansa. Eilen muuttopäivä oli Ganervalla joka pääsi kolmanneksi kaniksi todelliseen kanihuusholliin jossa oli jo kaksi Nurinkurista luppaa ennestään. 


Kotiin "seurantaan" jäävät poikaset on valittu, niistäkin tosin voi vielä pari tulla myöhemmin myyntiin, sillä poikasia pitäisi syntyä vielä ylihuomenna. Nämä "mattimyöhäset" ovat niitä naaraita, jotka keväällä eivät halunneet urosta hyväksyä. Yksi näistä on tuontinaaraani Petite. 

Kotisivujen päivitysten kanssa on ollut ongelmia, kuvia en jostain syystä saa lisättyä. Joten vapaana olevista pennuista on kuvia koneellani ja saatavilla s-postitse.  Toivottavasti ongelma on lyhytaikainen.




torstai 13. kesäkuuta 2013

On ne niin fiksuja..

Taas tuli todistettua miten fiksuja koiria nuo lappalaiset ovat. Oltiin nyt aamulla aikaisin koko porukka (minä ja koirat) syöttelemässä pupuja. Pois lähtiessä sanoilla "lähetään kahvinkeittoon" lauma yleensä kipittää ulos navetasta, mutta tällä kertaa Rulla ei tule,  vaan makaa maassa kysyvä ilme naamalla. Mie kysyn että "mikä nyt?",   osoittaa kuonolla nurkkaan ja sieltä kuormalavan takaa pomppii yhden poikueen pikkupupu kuin luvan saaneena,  että nyt pitää tulla esiin:) Reikä häkin alalaidassa on korjattu ja pentu palautettu mammansa tykö. 

Meillä on lainassa luonnonharmaa ruotsintuonti uros Milperi joka tuli tuomaan uutta verta kiertoteitse chinchillajalostukseen. Sen ensimmäinen poikue tuotti hyvää turkkia,  mutta malli olikin sitten ihan jotain ei-toivottua. Pähkäilin ja taas pähkäilin sille uutta naarasta ja laitoin sen sitten chinchillatytölle toiveena, josko se nyt edes jotain tekisi. Toissayönä oli sitten Tuulenpuuska tehnyt vauvat ja eilen ihmettelin kuinka nälkäinen se on, tänä aamuna kurkkasin pesään... siellä oli KAHDEKSAN pentua. Ei ihme jos on nälkä! Varmaan on tuon imetyssession jälkeen kuin ruttuinen rusina, ensikertalainen kun on vielä. No, on ainakin valinnanvaraa josko sieltä yksi hyvä edes tulisi, kahdesta 95p kanista:)

Käytin kanikakarat poikueittain ulkona totuttelemassa aurinkoon ja korkeaan heinään ulkoiluaitauksessa. Kyllä ne nauttivat kun tekivät sinne polkujaan, eikä aurinkokaan haitannut kun  heinän alla varjoa. 
Samalla vähän treenattiin pöydällä oloa jälleen kerran.











Heinää meillä riittää ja se myös maistuu hyvin kuten kuvasta voi päätellä:)




lauantai 1. kesäkuuta 2013

Naapurit

Naapuriin tuli kesäasukkaita, joista Nekku ei oikein tykkää. Äänekkäät hirnahdukset, kavioiden kopse ja melkoinen meno laitumen laidasta laitaan eivät kuulu asiaan neidin mielestä.
Ilmeestä alla käy ilmi mielipide, sen saivat kuulla myös ne naapurit. Kuva on samalla otos 10 kk ikäisestä vauvasta. Sillä ikuisestihan Nekku sellainen on porukan nuorimpana..


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Sunnuntai

Nyt on päivitetty kaikki kanipoikueet sivuille. On ihania chinchillojakin joukkoon etsiytynyt..ja kaksi sinichinchillapoikastakin pitkästä aikaa. Ja paljon viittakuvioitakin, mukavan värikästä sakkia.

Vaikka on sunnuntai ja hellepäivä, otimme Nekun kanssa muutamia harjoituksia paimennuksen saralla. E-r-i-t-t-ä-i-n  kivasti irtoaa käskystä toimimaan, ja muutaman k-o-v-a-äänisen käskyn jälkeen palaakin vierelle. Hurja motivaatio tehdä töitä näköjään aiheuttaa tietyn tyyppistä huonokuuloisuutta tietyillä hetkillä;)



Valo sanoi ensin "älä kuule mulle ala.. " mutta joutui taipumaan sisukkaan painostuksen alla





ja liikkeelle..



..hienosti kääntää porukan




..mennään kohti navettaa.



lauantai 18. toukokuuta 2013

Hienohelman lapset


Hienohelman lapset ovat 3-viikkoisia, pesästä ollaan lähdetty ja tässä joitain yksilökuvia heistä.


chinchilla uros ja naaras


luonnonharmaa naaras, samanväriset  vauhdikkaat sisarukset  sain kuvattua vain epäonnistuneesti takaapäin..



chinchilla uros



Cardemumman luonnonharmaa lemmikkitasoinen viittakuvio naaras.

Kanipoikueita on syntynyt 15.5., 16.5. ja 17.5., nyt pari päivää taukoa ja odottelemme tämän kuun viimeisiä tulijoita. Päivittelen ne sivuille kunhan saan pesät laskettua, pikavilkaisulla useita viittakuvioita poikasissa on ja  jos oikein katsoin, on meillä myös sinichinchillapentuja pitkästä aikaa.

Viime bloggauksesta jäi puuttumaan kuvat jellonasiskojen mustasta veljestä nimeltään Nurinkurin Nuunuu. Ikää herralla 3 kk. Lauantai oli taas karvanhoitopäivä:)