torstai 27. joulukuuta 2012

Joka vanhoja muistaa--




Löysin kotisivuja siivotessani vuoden 2009 kuulumisista tämän kirjoittamani tekstin..  edelleen mielipiteeni on sama:).

Hyvää loppuvuotta kaikille ♥

Heli





"Joskus joutuu miettimään elämää suurempia juttuja.. ja ihan juttuja yleensä:)

 Mistä tietää että myymäsi eläin saa hyvän ja pysyvän kodin? Ettei se olekaan vaan hetken mielijohde josta hakeudutaan aktiivisesti eroon kyllästymisen tai toisen paremman yksilön tieltä ja työnnetään ensimmäisen vastaantulijan syliin enempiä kyselemättä.
Minulla on aina toiveena ollut että meiltä lähteville eläimille pyritään takaamaan pysyvä, asiantunteva koti. Ikinähän et voi tietää millainen se koti todella on, puhetta riittää ja lupauksia... onneksi suurin osa ne ovat kyllä lunastaneetkin, kiitos siitä heille.

Aikuisen eläimen kohdalla on tietyt käyttäytymismallit muodostuneet ja niiden ehdoilla mennään aluksi myös uudessa kodissa. Jotenkin vaan tuntuu että ihmisiltä on terve maalaisjärki hukassa. Luulisi niin että jos on varautunut yksilö niin mennään sen ehdoilla, jos ei tykkää näyttelyistä niin niissä ei käydä ainakaan niin usein.. so what.. pakkoko siitä on sen suurempaa numeroa (tai ongelmaa) tehdä! Ensisijaisesti koira on kuitenkin omistajansa paras ja luotetuin ystävä..ja jokainen on omanlaisensa yksilö, kuten koiran omistajakin..

Muutama hajatelma kanipuolelta: Mielenkiintoista että meillä Eerikin näyttelymenestyksen myötä hyvin usein halutaan ehdottomasti pennuista se kaunein ja potentiaalisin näyttely-yksilö . Usein jää huomioimatta se, etten kyllä luppapennusta osaa "kristallipallosta katsoa" miltä se näyttää puolen vuoden päästä....ja niitä hyviä luonnonkeltaisia kun ei kasva joka oksalla, eikä satu joka pentueeseen, edes yhtä kappaletta:)
Ja kyllä näyttelykanitkin ovat ensisijaisesti perheen lemmikkejä ja sitten vasta näyttelypuolen "staroja" jos niiden rahkeet sinne asti riittää.. Ilman hyvää hoitoa ja seurustelua ei hyvää tule, ei koti- eikä näyttelyeläimestä! Vaikka miten hyvistä geeneistä ja huippu näyttelypisteillä varustetuista vanhemmista ei automaattisesti tule sertikaneja, ja toisaalta joskus taviksista putkahtaa mitä kauneinta "prinsessa-ainesta".
Ja vielä sen verran kanipuolen "paatosta", että jalostuskani ja näyttelykani voivat olla sama yksilö, mutta hyvin usein  mielestäni myös kaksi ihan eri kania. Itse henk. koht. ostaessani kania, ostan enemmän sukua kuin yksilöä. Tietysti yksilönkin pitää miellyttää omaa silmää edes jollain lailla, jos se on aikuinen. Poikasen valinnassa vaan on luotettava hyvään arpaonneen. Myös luonne vaikuttaa paljon valintaani.Eikä kyllä tulisi mieleenikään alkaa taivastella kaíkkien kuullen kanin ulkonäköä heti kun sen käsiini olen saanut. Jos ostin p***n yksilön vaikka olin sen nähnyt ennen kauppaa.. niin se on vain ja ainostaan minun vahinkoni, ei tulisi mieleenikään syyllistää ja mollata kanin kasvattajaa.

 Ja lopuksi...
Olen varmaan vähän kieroontunut siinä(kin) suhteessa, kun minulle riittää hyvin että saan seurata "karvaisten lastemme" touhuja ja käydä lenkillä omien karvakorvien kanssa, hoitaa niitä niin hyvin kun vaan voin,  ja tuntea suunnatonta iloa siitä, että ne ovat läsnä meillä joka päivä.. jos saan aikaan sellaisia yksilöitä jotka miellyttävät uutta omistajaansa niin paljon etteivät he luovu niistä, olivat ne ihan millaisia hyvänsä, on tavoite saavutettu.
Näyttelyt ja mahdollinen menestys (lue: oman kilpailuviettini toteuttaminen) tulee sit paljon paljon sen jälkeen... kivaa sekin mutta toissijaista:)

Piste."

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Äijälä 1.12.



Äijälän näyttelyssä olimme kymmenen kanin voimin. Tuomareina kaksi norjalaista herraa ja Marika Koivunen. Pisteet olivat vähän "huvittavat", sillä ne kanit joista itse eniten pidän, olivat tuloksissamme ne hännänhuiput. Paras oli Tuulenpuuska 95pistettä ja sai sertin. Vienä kävi sen kanssa kääntymässä BIS-kisassa, mutta karsiutui pöydältä jo siinä vaiheessa,  kun parasta kääpiöluppaa valittiin sertiluppien joukosta. Oli nimittäin muutama ja vähän päälle niitäkin. 

Päivän ilonaiheita oli Maxin B-luokan 94 pistettä, vaikka on ihan keskeneräinen nappula vielä. Poju otti väristä täyden kympin:) (Tämä siis se toinen ruotsista meille syyskuussa muuttanut kanilapsi)

Muutama kuva näyttelystä alla.
Jos joku niitä Äijälä-kuvia lisää haluaa katsella,  niin minulta saa linkin picasa-albumeihimme,



meidän sakki häkeissä.




Hefaistos sai huomiota.


Sivulinjojen ihailua(ko)?



Meidän sertineiti:)