Löysin kotisivuja siivotessani vuoden 2009 kuulumisista tämän
kirjoittamani tekstin..
edelleen mielipiteeni on sama:).
Hyvää loppuvuotta kaikille ♥
Heli
"Joskus joutuu miettimään elämää suurempia juttuja.. ja
ihan juttuja yleensä:)
Mistä tietää että
myymäsi eläin saa hyvän ja pysyvän kodin? Ettei se olekaan vaan hetken
mielijohde josta hakeudutaan aktiivisesti eroon kyllästymisen tai toisen
paremman yksilön tieltä ja työnnetään ensimmäisen vastaantulijan syliin enempiä
kyselemättä.
Minulla on aina toiveena ollut että meiltä lähteville
eläimille pyritään takaamaan pysyvä, asiantunteva koti. Ikinähän et voi tietää
millainen se koti todella on, puhetta riittää ja lupauksia... onneksi suurin
osa ne ovat kyllä lunastaneetkin, kiitos siitä heille.
Aikuisen eläimen kohdalla on tietyt käyttäytymismallit
muodostuneet ja niiden ehdoilla mennään aluksi myös uudessa kodissa. Jotenkin
vaan tuntuu että ihmisiltä on terve maalaisjärki hukassa. Luulisi niin että jos
on varautunut yksilö niin mennään sen ehdoilla, jos ei tykkää näyttelyistä niin
niissä ei käydä ainakaan niin usein.. so what.. pakkoko siitä on sen suurempaa
numeroa (tai ongelmaa) tehdä! Ensisijaisesti koira on kuitenkin omistajansa
paras ja luotetuin ystävä..ja jokainen on omanlaisensa yksilö, kuten koiran
omistajakin..
Muutama hajatelma kanipuolelta: Mielenkiintoista että meillä
Eerikin näyttelymenestyksen myötä hyvin usein halutaan ehdottomasti pennuista
se kaunein ja potentiaalisin näyttely-yksilö . Usein jää huomioimatta se, etten
kyllä luppapennusta osaa "kristallipallosta katsoa" miltä se näyttää
puolen vuoden päästä....ja niitä hyviä luonnonkeltaisia kun ei kasva joka
oksalla, eikä satu joka pentueeseen, edes yhtä kappaletta:)
Ja kyllä näyttelykanitkin ovat ensisijaisesti perheen
lemmikkejä ja sitten vasta näyttelypuolen "staroja" jos niiden
rahkeet sinne asti riittää.. Ilman hyvää hoitoa ja seurustelua ei hyvää tule,
ei koti- eikä näyttelyeläimestä! Vaikka miten hyvistä geeneistä ja huippu
näyttelypisteillä varustetuista vanhemmista ei automaattisesti tule
sertikaneja, ja toisaalta joskus taviksista putkahtaa mitä kauneinta
"prinsessa-ainesta".
Ja vielä sen verran kanipuolen "paatosta", että
jalostuskani ja näyttelykani voivat olla sama yksilö, mutta hyvin usein mielestäni myös kaksi ihan eri kania. Itse
henk. koht. ostaessani kania, ostan enemmän sukua kuin yksilöä. Tietysti
yksilönkin pitää miellyttää omaa silmää edes jollain lailla, jos se on
aikuinen. Poikasen valinnassa vaan on luotettava hyvään arpaonneen. Myös luonne
vaikuttaa paljon valintaani.Eikä kyllä tulisi mieleenikään alkaa taivastella
kaíkkien kuullen kanin ulkonäköä heti kun sen käsiini olen saanut. Jos ostin
p***n yksilön vaikka olin sen nähnyt ennen kauppaa.. niin se on vain ja
ainostaan minun vahinkoni, ei tulisi mieleenikään syyllistää ja mollata kanin
kasvattajaa.
Ja lopuksi...
Olen varmaan vähän kieroontunut siinä(kin) suhteessa, kun
minulle riittää hyvin että saan seurata "karvaisten lastemme" touhuja
ja käydä lenkillä omien karvakorvien kanssa, hoitaa niitä niin hyvin kun vaan
voin, ja tuntea suunnatonta iloa siitä,
että ne ovat läsnä meillä joka päivä.. jos saan aikaan sellaisia yksilöitä
jotka miellyttävät uutta omistajaansa niin paljon etteivät he luovu niistä, olivat
ne ihan millaisia hyvänsä, on tavoite saavutettu.
Näyttelyt ja mahdollinen menestys (lue: oman
kilpailuviettini toteuttaminen) tulee sit paljon paljon sen jälkeen... kivaa
sekin mutta toissijaista:)
Piste."