lauantai 29. syyskuuta 2012

Nurinkuristen kuulumisia






Syksy on tullut. Kaikki kanimme asuvat jo sisällä kanilassa. En inhoa mitään niin paljon kun hoitaa pitkäkorvia otsalampun valossa ulkona hämärässä. Siirsin myös tallin puolelta aikuiset urokset sisälle, olivat hyvin mielissään päästessään tyttöjen lähelle:)

Kokeilin alkuvuonna useita eri rehuvaihtoehtoja ja tämä tuleva sisäruokintakausi mennään kuitenkin entiseen malliin Primo kasvatus-pelletillä. Parempaa vaihtoehtoa ei löytynyt. Muutosta ruokintaan tulee sen verran, että heinä tulee nyt lannoitetulta pellolta, eikä ole luonnonheinänä kuten aikaisempina kesinä. Paalin koko on myös hieman eri kun Jaska oli asiakasystävällisesti tehneet niistä kustannustehokkaita.. eli julmetun suuria!
Purun hinta on hypännyt taivaisiin maatalouskaupassa joten siirryimme takaisin peräkärrypuruun. Sain hankittua myös suuren paalin olkea puuhapehkuksi kaneilla ja kuivikkeeksi vuohikarsinoihin. Ulkohäkeistä puolet odottaa vielä lopullista puhdistusta mutta muuten kaikki on valmista vaikka lumen tuloon.

Kasper kävi jalostuslainassa ja sai siellä toisella yrityksellä aikaan kuusi vauvaa. Esiin tuli koko uroksen geneettinen väriskaala: chinchilla, luonnonsininen, luonnonharmaa myös viitat näyttävät kuvioltaan olevan ok. Kävin katsomassa vauvat 3-viikkoisina ja kivalta näyttivät, vauhtia ainakin ritti. Kaivoimme niitä yksitellen esiin heinähäkistä, johon olivat muuttaneet.

Kotona kasvaa poikue, jossa viisi chinchilla pentua. Keväinen yhdistelmä uusittiin, koska haluan itselleni viittanaaraan sukua jatkamaan. Karva on näillä pidempi kuin edellisillä, mutta uskon että se vaihtuessaan muuttuu. Tiheyttä kuitenkin on. Ovat melkomoisia läskipäitä kuten isänsäkin.

Lainauros Milperistä on kolmen pennun porukka jotka ilmoitin Pieksämäelle poikueryhmään.





tiistai 25. syyskuuta 2012

Lauma


Tänään olikin sateeton päivä ja kävimme ensimmäistä kertaa lähimetsässä "laumautumassa". Välillä Nekku pyrähteli pienen matkan muiden koirien perään, mutta koko ajan vilkuili missä me olimme.

 
Kun lähdimme kulkemaan eteenpäin tultiinkin "tukka torvella" perästä. Itse pidän tätä tarkeänä vaiheena pennulle. Näin se oppii kulkemaan ihmistä seuraten. Mielenkiintoista oli myös huomata miten aikuiset koirat pitivät pentua silmällä koko ajan, eli kaikesta päätellen ovat hyväksyneet sen osaksi porukkaa.
 

"Miustakin se alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa ihan siedettävältä vaikka jos totta puhutaan, niin on se kyllä NIIN rasittava. Kanilassakin hössää koko ajan jaloissa ja välillä naukuu kuin kissa!!. Pakko kai se on uskoa että meillä on ja pysyy. Piiiitkää pinnaa ja hermoja vaan meille kaikille" t. Halla

 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Ensimmäiset päivät

 
 
 
Pennun kanssa varautuu aina siihen että aluksi yöllä herätään itkemään äitiä. Liekö näiden aikuisten koirien ansiota, meillä ei ole sellaista ollut kuin ensimmäisen päivänä, viittä vaille rättiväsyneenä ja ihan pienen hetken. Aamuisin olemme nykyisin nukkuneet ihan normaalisti kuuteen.
Nekku on jo hyvin oppinut tavoille:) Kuvassa meidän sänkymme tehokäytössä. Etualalla leonbergi, toinen samanvärinen on pehmoapina, kolmivärinen kissamme Täkki ja taustalla Nekku päiväunilla.
 

 
 
Paras leikkikaveri on Rulla. Fionakin haluaisi mutta on niin suuri että olen valvonut ettei meno ylly liian rajuksi. Sisällä leikkiii kuitenkin kivasti makuullaan. Nekku rakastaa kaivautua leon rintakarvoihin ja purra Fionan suupieliä.
 
 
 
 
 
Eilen kävimme mummolassa ja matka meni hyvin. Tykkään kovasti tuossa pennussa siitä miten luottavaisesti ja rauhallisesti sen suhtautuu kaikkeen uuteen. Ja osaa myös vieraassa paikassa rauhoittua nukkumaan. Pari kertaa olemme käyneet jo kanilassakin tutustumassa ja tänä aamuna oli mukana koko aamuruokinnan.
 
Jos pitäisi jotain negatiivista tällä kokemuksella Nekusta sanoa, niin olisipa vaikeaa keksiä..
 
 
 
 
 
 

torstai 20. syyskuuta 2012

Nukkuminen on yliarvostettua...

 
 Syy siihen että olen koneella perjantai-aamuna klo 5.31 on se että Nekun mielestä nukkuminen on "pissisten" hommaa. Herätys oli klo 4.55!!
 
Eilen haimme kotiin tämän ihanan lappalaislapsen Kuopiosta. Kotimatka alkoi läähätyksellä mutta jo muutaman alkukilometrin jälkeen neiti meni penkin alle ja koko loppumatkan sieltä näkyi vaan takajalat. Kotona esiin kaivautuikin hyvin levännyt koiranpentu.
 
 
Kaikille isoille pennun tulo oli melkoinen ihme, mutta ehkä suurin Fionalle. Olisittepa nähnyt ilmeen,  kun Nekku illalla yritti vääntäytyä nukkumaan leonbergin housukarvoihin. Petasi itselleen pedin niinkuin nyt tehdään ja sitten vaan kiepille siihen ja leuka takajalan päälle. Fiona-parka meinasi pyörtyä:)
Tämän lapsen kuulumiset tulevatkin olemaan lähipäivien uutisaihe.
Nyt aamukahvin keittoon..Nekku nukahti.


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Hollantilainen Yrsa

Eilen lähti omaan kotiin ruotsintuliainen. Ystäväni oli pyytänyt tuomaan
"keskikokoisen- pystykorvaisen-erivärisen" kanilansa piristykseksi. Kriteerit täyttävä tapaus löytyi .Täytyy sanoa että tämä hollantilaisnaaras Yrsa valloitti sydämeni kokonaan näiden muutaman päivän aikana, ei olisi haitannut jos olisi "unohtunut "meille:) 
 

 

Kuulumisia jatkossa..




Täältä voit lukea edelliset kuulumisemme, jatkossa niitä tulee tähän blogiin