lauantai 3. marraskuuta 2012

Ikävä..




On aika muistaa kaikkia,  jotka ovat kanssani vain muistoissa.

Kerta toisensa jälkeen kolmen vuoden ajan, vuoden välein, olemme joutuneet luopumaan rakkaista koiristamme. Ensin Jessi, sitten Moona ja kesällä Iina. Tänä kesänä nukkui pois myös kanimme Herbert ja Tofu. Jokaisen kohdalla tuntui kun elämä loppuisi samalla siihen eikä ole voimia jatkaa eteenpäin. Jokainen menetys vie mennessään palasen sieluasi mukanaan. Muistan Jessin juttelun, jota en enää kuule, Moona ei enää nuku sängyssä kerälle kääriytyneenä jalkojani vasten. Iinan hassu ilme ja ruttuhuulet, sen oma paikka sohvalla on nyt tyhjä. Muistan jokaisen tuoksun ja miltä tuntuu kun silität päätä ja saat nuolaisun. Herbertin aamuisen odotuksen, että saa Hallalta pusun ja Tofun samettiset silmät. Tarkat muistot haalistuvat ajan myötä, vaikka en niin haluaisikaan. Valokuvia katsellessa tulee suuri suru ja kaipaus, kyyneleet. Olen kuitenkin kiitollinen että olen saanut kunnian omistaa sellaiset karvaiset ystävät ja kokea niiden rakkauden.  

Tänään sytytän kynttilan kaikille rakkaille, niin ihmisille kuin eläimillekin. Hyvää pyhäinpäivää:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti