keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Nekku 10 viikkoa


Mihin tämä aika oikein menee, Nekku täyttää tänään jo kymmenen viikkoa. Tullessaan oli Täkki-kissan kokoinen ja nyt jo himpun verran korkeampi. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin jalat ovat venyneet ja pennun pyöreys hieman vähentynyt. Onneksi kuitenkin tuoksuu ihanasti vauvakoiralle vielä.
(Juu, pitää syödä että kasvaa, jauheliha ja turkkilainen jugurtti tällä hetkellä maistelluista ihan TOP1 t. Nekku)

Nekun luonne on täällä meillä oikein "puhjennut kukkaan" jos näin runollisesti voi sanoa. Onhan se rasittava tyyppi tavallaan, jos sen sellaiseksi mieltää -  minä en. On niin mukava seurata kun tämä erinomaisella mielikuvituksella varustettu neiti keksii milloin mitäkin uutta. Joskus se on luvallista, hyvin usein myös luvatonta. Meillä on onneksi tilaa touhuta ja virikkeitä tarjolla. Sen ehtymätön halu tutkia kaikkea uutta reippasti ja rohkeasti on upeaa seurattavaa,  ja ne ihanat ilmeet:):)
(Paitsi pölynimuri, se on ihan kauhee.. t. Nekku)

Nekku kiusaa aikuisia koiria nykyisin usein, ja jos ei varoitusmurahduksesta ota vaarin niin sitten tulee "näyk". Tämä yleensä tehoaa, paitsi jos on se surullisenkuuluisa iltavilli menossa. Jotenkin kaikki kaikkoavat mikä minnekin klo 18 maissa, ihan kuin aavistaisivat että kohta se alkaa TAAS.. eikä meistä ihmisistä kukaan istu lattialla silloin.
(Ne on kuule ihan pissiksiä jotka ei muka miun kanssa uskalla leikkiä, täytyy leikkiessä säilyttää tietty purutuntuma t. Nekku)

Hihnassakin ollaan opeteltu olemaan vaihtelevalla menestyksellä ja autokyyti sujuu jo todella hyvin omassa häkissä, jonne olemme hänet opettaneet. Viikonloppuna onkin edessä ensimmäinen pidempi matka kotiintulon jälkeen, kun lähdemme Pieksämäellä kaninäyttelyyn.

Tässä muutama alkuviikosta otettu kuva:

 
Juu, tarkkana kuin porkkana
 
 
Tässä olen kuin kettu, kasvattaja-Raijakin kommentoi sellaiseksi, hyvin arvattu:)

 
kolokurkkaus poseerauksen välillä (=  kahvitauko)

 
mitäs siellä piipität (joku vinkuu tuolla kameran takana kuin pistetty sika)
 

Loppuun vielä muutama kuuluminen kanilasta. Niinkuin vähän aavistelinkin, meillä vaihdetaan pahimmilleen karvaa. Viikonloppuna kynsiä leikatessani harmitti kovin muutaman kohdalla, mutta kun pölisee niin pölisee, kotiin jää osa näyttelyporukasta. Sille ei vaan voi mitään,

Vuoden viimeinen poikue tulee luovutusikään muutaman päivän päästä eikä astutettuja tällä hetkellä ole.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti