lauantai 20. lokakuuta 2012

Liikaa vauhtia


Tänään on kulunut viikko siitä kun Nekulle sattui onnettomuus. Illalla pimeässä en nähnyt mitä tapahtui, mutta yhtälöön kuului pennun lisäksi arkistoista kaivettu vanha luu ja aikuiset koirat. Kuului vain kamalaa kiljumista ja koko sakki lakosi kuka minnekin. Minä kiljuin koirille ja pentu kiljui. Sisälle tuotaessa Nekku ei laittanut toista takajalkaa maahan. Sen verran analysoimme ettei mitään ollut poikki, kaikki "osat" on tallessa eikä mitään roiku irti. Päällisin puolin kaikki näytti siis ihan ehjältä. Vahinko se selvästi oli ollut, sillä alkujärkytyksen jälkeen kaikki pyörivät ja häärivät pennun ympärillä kuin hössöttävät tädit, tökkivät nenällä ja pussailivat lohdutukseksi.

Maanantai-aamuna soitin eläinlääkärillemme ja pitkähkön pähkäilyn jälkeen joutui ohjeiden mukaan lepoon ja seurantaan. Saimme neuvon soitella, jos ei tiistainakaan ole vielä parempi. Tiistai aamuna oli kintereessä turvotusta ja päätin käyttää Nekun lääkärissä; jos ei muuten niin ihan oman mielenrauhani takia. Aika järjestyikin puoli kahdeksi. Rauhoitettiin ja kuvattiin, ei murtumia (onneksi!). Pienelle kasetille mahtui lonkat ja kaksi kertaa kipeä koipeliini eri suunnalta kuvattuna; ei olisi onnistunut leonbergiltä tuossa iässä enää. Diagnoosina siis venähdys. Jalka käärittiin pehmeään tukisiteeseen, särkylääkettä kaksi viikkoa. Saimme mukaan myös kaulurin, jota onneksi ei olla tarvittu. Voin vain kuvitella, olisi ollut melkoinen henkinen kärsimys.



Nyt viikko tapahtuneesta ja on varannut jalalle painoa lähes normaalisti, eilen alkoi jo olla vauhtia melkein liikaakin. Sisäsiisteys otti vähän takapakkia, "Karjalaisia" kuluu, mutta pääasia että parempaan päin mennään. Eilen oli monen sateisen päivän jälkeen aurinkoista ja kamerallekin oli taas töitä.

 


 
Maanantaina mennään ensimmäisille rokotuksille:)